SIPI. Herra Jumala! Silmäthän mulla päässä on.
SIIRI. Ja sinä ilkeät vielä laskea leikkiä, kun pitäisi sydämmesi sortua. Tiedät kai, kuka hänet on tuommoiseksi tehnyt?
SIPI. Kukako? Minäkös se sinun mielestäsi olen syypää, että hän on ollut sairas?
SIIRI. Ja kukas sitte?
SIPI. Hyvä! Tahdotkos, että sanon sen sinulle!
SIIRI (hämmästyen). No? — — —
SIPI. Sinä, tietysti, — itse.
SIIRI. Sipi!!!
SIPI. Niin juuri — sinä.
SIIRI. Minä? — Ja miten? Millä lailla?