SOHVI. Kyllä, lapseni, kyllä! Minä uskon sen.
LIISU (ikäänkuin ilmestystä nähden). Tuossa! Hän lähettää… enkelinsä… Se tuo… Se auttaa… Katso!… Katso!
SOHVI. Elä huoli, lapseni, elä…! Sinä väsyt, sinä olet sairas! Nuku!
LIISU (osottaen sormellaan). Kas! Nyt… se… vie… Liisun… ylös… ylös… tai — (Herpoutuu kokoon vuoteelle.)
SOHVI. Nuku, lapseni, nuku! Sinä hourailet! (Katsoo uuniin päin.) En minä näe mitään. — — —
SIPI (joka on samalla tullut sisään, rykäisee oven suussa). Emäntä!
SOHVI. Kah! Kuka se on? — Kauppias!
SIPI. Minähän se olen…
SOHVI. Minä luulin, kuka. Luulin jo, että rouva Vallström, että Siiri…
SIPI. Taisinpa häiritä?