SOHVI. Eikö mitä.
SIPI. Pistäydyin vaan hetkeksi sisään — teitä tavatakseni.
SOHVI. Minua?
SIPI. Niin. Toivon, ett'ette pane pahaksenne. Teillä on kyllä syytä pahastua, että asiat ovat näin käyneet, mutta elkää kuitenkaan kaikesta minua soimatko! Ett'ette luulisi minusta liika paljon pahaa, pyydän saada, ehkä näin myöhäänkin ja koska ei ole minun vallassani enää asiaa korjata (ottaa taskustaan kahdenkymmenen markan setelin) tarjota teille pienen avun. Elkää panko pahaksi! Mutta ehkä silläkin voi nyt jotakin tehdä.
SOHVI (joka epäröiden ottaa setelin). Minä en tiedä?… Mitä nyt kauppias…? Taivaan Herra!… Apuko?… Kiitoksia, kiitoksia tuhansin kerroin, hyvä, hyvä herra kauppias!
SIPI. Ei nyt pidä…! Ei se kestä kiittää! Ja elkää panko pahaksi! —
Mutta kuulkaa! Sanoitte, että vuotatte rouva Vallströmiä?
SOHVI. Niin, niin. Sitähän me… ja neiti Siiriä. Nehän ne on luvanneet…
SIPI. Vai niin. — Minä pistäydyin vaan hetkeksi… — Sanokaas: onko se totta, että se neiti Siiri lähtee pois?
SOHVI. Niinhän ne sanovat. Ja huomenna jo kuuluu aikovan lähteä.
SIPI (itsekseen). Hän siis lähtee todellakin! — (Ääneen.) Muutenhan minä tässä vaan sivumennen… Ja teatteriinko taas?