SIPI (ottaa setelin). Hyvä! Minä otan sen. Minä tottelen Siirin käskyä — viimeisen kerran. Mutta elkää syyttäkö minua, emäntä! Minä olen tehnyt, minkä olen voinut. Minä olen ojentanut teille käteni, vaan toinen on sen sysännyt takaisin. Ja sitte — hyvästi! (Poistuu, luotuaan viimeisen katseen Siiriin.)
SOHVI. Voi, mitä te nyt teitte? Tuolla lailla halveksitte hänen apuaan, hänen lahjaansa.
SIIRI. Olkaa huoleti, hyvä emäntä! Tätä ette kadu.
Seitsemäs kohtaus.
SOHVI, SIIRI ja HILMA.
HILMA. Siiri! Terve! Täällähän sinä olet?
SIIRI. Täällä. Joko ne lopettivat tupakammarissa?
HILMA. Jo. Ja nyt menevät ulos, talliin ja läävään.
SOHVI. Joko ne. Entä isä ja rouva Vallström?
HILMA. Ne menivät mukaan. — Tulin tänne, että pääsisitte sinne, äiti, jos tahdotte.