SOHVI. En minä… En minä voi nähdä, kun Rusko ja Muurikki myödään. Se ottaa niin luonnolleni. Ja onhan isä siellä.
SIIRI. Mutta sitte menen minä.
HILMA. Siiri! Hän on siellä — Sipi.
SIIRI. Minä tiedän sen. Hänhän kävi täällä — tuvassa.
HILMA. Kävikö täällä?
SIIRI. Kävi. Ja sen tautta juuri pitää minun olla siellä mukana.
(Menee.)
HILMA. Äiti! Milloinka hän täällä kävi? Ja mitä varten?
SOHVI. Vast'ikään. Kun olin yksin, niin hän tuli. Hän tahtoi meitä auttaa ja antoi minulle kaksikymmentä markkaa.
HILMA. Ja te otitte?
SOHVI. Otin. Ja miks'en olisi ottanut? Vaan sitte sattui Siiri tulemaan, tempasi kädestäni rahan ja pakoitti Sipin ottamaan sen takaisin.