HILMA. Se oli hyvä. Se oli oikein, äiti.
SOHVI. Oikeinko? Sinäkin hupsu! Saat nyt nähdä, mitä hän tekee, kun hän siitä suuttuu, että me noin hylkäsimme hänen apunsa ja sovinnon tarjouksensa.
HILMA. Enempää Sipi ei voi meille tehdä, äiti, kuin on jo tehnyt.
SOHVI (ikkunan luona). Kas tuossa! Nyt Ruskoa jo myödään. Ja siinä seisoo Siiri ja Sipi vastatusten.
HILMA (katsahtaen ikkunaan). Näyttää, niinkuin he huutaisivat kilvan.
SOHVI. Sanoinhan minä. Sipi voi tehdä jotakin uhallakin.
HILMA. Mutta Siiri pitää kyllä puoliaan, äiti.
SOHVI. Mitä voi hän Sipiä vastaan.
HILMA. Hän saa ainakin hinnan nousemaan.
SOHVI. Vaan jos isä jää ilman hevosta. Hän kun tahtoi lähteä hevosineen
Karjalan rautatielle työn hakuun.