SIIRI. Paljonko siinä uupuu, vallesmanni?
PUPUTTI. Noin seitsemänkymmentäviisi markkaa. — Pitää siis jatkaa irtaimiston myöntiä täällä tuvassa, ja joll'ei sekään piisaa, niin on kiinteimistö…
ROUVA VALLSTRÖM (joka on mennyt vuoteen luo ja tarttunut Liisun käteen). Herra Jumala! Hänhän on kylmä!
SOHVI (heittäytyy vuoteen yli). Liisu tyttöni! Kuollut! — — Kuollut!!!
HILMA. Kuollutko? — Siskoni! (Itkee.)
ANTTI (seisoo, äänetönnä katsellen ja kädet ristissä, vuoteen vieressä).
SIIRI. Liisu parka! Hän pääsi vaivastaan keskellä tätä kurjuutta.
(Kansan joukossa hämmästystä ja hiljaista kuiskatusta. Muutamat menevät vuoteen luo katsomaan ja palaavat jälleen peremmälle. Joku menee kohta sitte poiskin.)
EEVA-STIINA. Hiljaapa se sielu erosi ruumiista, kun ei sitä kukaan huomannut.
ROUVA VALLSTRÖM. Niin, milloinka hän lähti? Eikös täällä koko ajan ollut joku tuvassa?