SIIRI. Niin. Pitäähän meidänkin lähteä, täti, ja jättää heidät rauhaan
Liisulle viimeistä velvollisuutta toimittamaan.
ROUVA VALLSTRÖM (taputtaen Siiriä). Kyllä, kultaseni, lähdetään. Tahdoin vaan ensin sanoa Hilmalle, että Hilma sen tähden juuri nyt saa jäädä muutamaksi päiväksi kotiin auttamaan ja sitte tulla palvelukseeni, jos tahtoo. (Hyvästelee.)
HILMA. Hyvä on. Ja kiitoksia, rakas rouva!
ANTTI. Vaikeahan Sohvin nyt alussa olisi ilman Hilmaakin. Kiitoksia vaan kaikesta!
SOHVI. Tästä ja kaikesta kiitos teille, rakas rouva ja Siiri! Jumala teitä palkitkoon!…
SIIRI (joka sillä välin on kätellyt Sohvia ja Anttia, suutelee Hilmaa).
Me siis emme nyt tapaa enää toisiamme, Hilma. Voi hyvin!
ROUVA VALLSTRÖM ja SIIRI (menevät).
HILMA (ei saa sanotuksi mitään, vaan pyyhkii silmiään, katsoen Siirin jälkeen).
SOHVI (menee Liisun vuoteen luo). Ja nyt… (Jää tuijottamaan Liisuun kädet ristissä.)
ANTTI. — työhön jälleen —