HILMA. Mitä sinä teet, Siiri?!…
SOHVI. Siirihän tarvitsee itse.
ANTTI. Ei nyt pidä…!
SIIRI. Kas tässä! Ottakaa nämä, herra vallesmanni! Siinä pitäisi olla.
PUPUTTI. Te annatte ne siis Antti Valkeapäalle? Hänen puolestaan?
SIIRI. Kuinka tahdotte? Sama se, kunhan hän vaan on kuitti? Piisaahan se?
PUPUTTI (ottaen rahat.) Kyllä, kyllä. Tässä on ehkä pikkuruisen liikaakin, neiti, mutta sen minä sitte annan takaisin, jahka lopetan rätingin.
SIIRI. Se on sama. Ett'ei vaan uutta ryöstöä tarvita? Eihän?
PUPUTTI. Ei suinkaan. — Te olette jalomielinen ihminen, neiti! (Menee pöydän luo ja merkitsee rahat luetteloon.) Hyvästi sitte! (Hyvästelee.) Nyt on minun puolestani täällä kaikki lopussa. (Menee.)
PAAKKUNAINEN, EEVA-STIINA ja SINKKONEN (jotka ihmetellen ovat keskenään puhelleet jotakin perällä, poistuvat myöskin).