SIIRI (pannen hansikkaansa nappeja kiinni). Sinne, niin. Siellä näyttelemme kaksi viikkoa, sitte lähdemme Tampereelle ja sieltä Poriin.
HILMA. Mahtaa se olla hauskaa kuulua teatteriin?
SIIRI. On se — armottoman hauskaa. Ja niin jo olen siihen tottunutkin, että muuten kuolisin ikävään, näin maalla varsinkin.
HILMA. No, tietysti.
SOHVI. Arvaahan sen. Ja parempihan siellä on elääkin. Hyvä kai on palkkakin? (Katselee merkitseväisesti Siirin pukua.)
SIIRI. No, niin että niukuin naukuin toimeen tulee.
SOHVI. He-he! Vai niukuin naukuin?!
SIIRI. Ei, mutta hyvästi nyt. Kiitoksia! Ja terveisiä paljo! (Menee perälle.)
SOHVI. Kiitoksia vaan itselleen paljo käymästä!
HILMA (saattaa Siiriä eteiseen). Olit sinä nyt oikein hyvä, Siiri, kun kävit…