Kolmas kohtaus.
SOHVI ja HILMA.
SOHVI (katselee kotvan ovelta Siirin perään, palaa ja alkaa korjata kuppeja).
HILMA (tulee vähän ajan perästä takaisin).
SOHVI. Onpas siitä Siiristä tullut oikein hieno ryökynä. — Vaan tiedätkös: kateutta siinä sen puheessa oli äi'än sittenkin.
HILMA. Elkää nyt, äiti, joutavia…
SOHVI. Vai joutavia? Etkös sitte hoksannut, miten mielellään se Sipin hyvistä tuloista haastoi? Ja varsinkin, mitenkä se siihen vastasi, kun minä sanoin, että kelpaisipa sitä nyt vaikka kenen olla Sipin vaimona? Sen minä vaan sanon, että katso, ett'ei se sitä sulta vielä koppaakin. (Katsoo ikkunaan.) Ka, tuossahan tuo jo isä kujassa kotiin ajaa. Vaan kukas siellä on jälessä?
HILMA (katsoo ikkunaan). Sipihän se on.
SOHVI. Sipikös se on? Kun en ollut tuntea. Sehän se on.
HILMA (panee virkkuutyönsä kokoon). Panen tämän pois, ett'ei hän saa nähdä — joululahjaansa ennen aikojaan.