SOHVI. Ja mene ja pistä toinen hame päällesi. Sinun tähtesi varmaan tulee.
HILMA. Menenhän minä (Vie työnsä piirongin laatikkoon).
SOHVI (hykertäen käsiään). Mutta olipa se nyt oikein hyvä, ett'ei hän aikaisemmin tullut ja että Siiri kerkesi lähteä pois.
HILMA (mennessään sivukammariin oikealle; hajamielisesti). Mitäpä se nyt sitte olisi tehnyt?…
SOHVI. Kummallinen lapsi, todenperään! — Tuossapa nuo jo ovat pihassa. Ka, uudethan sillä on kärryt, Sipillä, — oikein ylkämiehen kiesit. — Mutta, voi minun päiviäni! Nyt kun ei ole uutta kahviakaan keittää, ja missä minä tässä nyt kerkiän sitä paahtaa, minkä Antti on tuonut (Menee perälle, jossa Sipi tulee hänelle eteisessä vastaan).
Neljäs kohtaus.
SOHVI ja SIPI, sitte ANTTI.
SOHVI ja SIPI (tervehtivät toisiaan eteisessä ja kyselevät kuulumisia).
SOHVI (eteisessä). … on niin hyvä ja käy sisään.
SIPI (tulee sisään ja riisuu palttoonsa, jonka ripustaa naulaan, oven pieleen).