SIPI. Mistäpä sen tietää, mitä tässä on voinut väliin tulla.
HILMA. Istuhan ja selitä!
(Istuvat pöydän ääreen.)
SIPI. No, ei mitään. Muutoinhan minä vaan. — Kuule! Minä tulin siitä tämänpäiväisestä iltamasta kysymään, aiotko sinä sinne mennä.
HILMA. En nyt tiedä. Entä sinä? Etkös sinä sitte menekään?
SIPI (epäröiden). Kyllähän minun pitäisi, vaan — … Mutta kuinka sinä?… Miks'et sinä?…
HILMA. Muutoin vaan. En tiedä, miksi; mutta tänään ei minulla ole yhtään halua.
SIPI. No? Arvasinhan minä. Joku syy sinulla sittekin mahtaa olla.
HILMA. Eikä ole — mitään.
SIPI. Vaan siltä näyttää. Sinä olet niinkuin vähän kummallinen. Ehkä se taannoinen vieras…?