SIPI. Tuota — näet — en minä nyt jokaiselta osta — siitä hinnasta varsinkaan. Ja tämän minä nyt vaan tein — auttaakseni. Sen tautta en nyt tahtoisi, että sen muut näkisivät ja saisivat tietää.
ANTTI. No — kyllä — ymmärränhän minä sen… Hyvin vaan paljon kiitoksia!
SIPI. Ja siinähän ne säkit helposti menevät minun mukanani.
ANTTI. Sopiihan ne… Ja kyllä minä ne siirrän.
HILMA (tulee oikealta).
ANTTI (menee kohta sen perästä ulos).
Viides kohtaus.
SIPI ja HILMA.
SIPI. Päivää, Hilma! Luulin jo, että olit minua pakoon mennyt, kun ei sinua näin pitkään aikaan näkynyt (Kättelee Hilmaa.)
HILMA. Elähän! Mitäpä minä sitä olisin?!… Ja miksi niin luulet?