HILMA. Voi, voi! Äi'änpä se ottaakin, vaikka on jo ennestäänkin maksamattomia.
SOHVI. Ottaa, kun annetaan. Ja antaahan se Sipi muillekin. Eikähän ne kauppiaat mistä talonpojilta aina heti rahaa saa. Jos eivät velaksi antaisi, niin eihän niiden kannattaisi maalla kauppaakaan pitää. Ja saavathan ne sitte ajallaan rahansa takaisin, kun ostot kaikki kirjaan pannaan.
HILMA. Lieneekö siellä isällä nyt jo äi'änkin merkittynä?
SOHVI. Mitä se tässä tuonnoin sanoi likemmä kolmeen sataan nousevan.
HILMA. Joko kolmeen sataan? Niidenkö viime vuotisten kanssa?
SOHVI. Niiden, ka. Eihän se tänä vuonna toki vielä niin äi'ää ole ottanut.
HILMA. On se Sipi kuitenkin hyvä mies, kun ei vielä ole ahdistellut.
SOHVI. Jopa se nyt vielä olisi ilennyt! Ja olkoon nyt ainakin sinun tähtesi, joll'ei muutoin…
HILMA. Sen tauttahan se onkin, äiti, vähän vaikea, kun isä niin äi'än ottaa… (Painaa päänsä alemma ja virkkaa sukkelammin. Taas kotvanen äänettömyyttä.)
SOHVI. Toisenko ikkunan pitsiä sinä jo virkkaat?