SOHVI. Ka, mistä minä tiedän? Ja mitäs sull' on sen kanssa tekemistä?
AAKU. Isä kun lupas' tuoda mulle tuomisia — rusinoita ja pompommia.
SOHVI (äreästi). Ala laputtaa pellolle, muuten saat pöksyllesi semmoisia pompommia, ettäh…!
AAKU (vetäytyy nolona ja nyrpeänä verkalleen ulos).
SOHVI (istuutuu tuolille toiselle puolelle pöytää). Siltä kun ei saa minuuttiakaan olla rauhassa: aina mankuu!
(Kotvanen äänettömyyttä.)
HILMA Rahikaiselleko se isä meni?
SOHVI. Sinnehän se… Jyviä sanoi ottavansa. Ja kun kahvi ja sokurikin ovat lopussa. Sitte sanoi vielä vähän tahtovansa rauta-aatraakin katsella, jota se Sipi jo viime kerralla oli hänelle tyrkytellyt.
HILMA. Velaksiko se isä yhä noita kaikkia…?
SOHVI. Ka, velaksi. Kun vielä kysyy!… Mistäs sitä tähän aikaan olisi rahaa irti saanut?!