ANTTI. Ai'otko mennä sinne?
HILMA. Enkä. Mitäs minä sinne…
SOHVI (tulee perältä).
AAKU (näkyy Sohvin jälessä porstuan ovella).
SOHVI. Et saa tulla! Mene tupaan Liisun luo! Kuuletkos?! (Sysää AAKUN, joka itkeä nyyhkyttää, takaisin, ja vetää oven kiinni.) — No, Hilmahan toi kylästä kummallisia uutisia.
SIPI. Niin. Eihän niitä tässä oikein tahdota uskoakaan.
HILMA. Uskokaa taikka elkää, sama se on minusta. En minä häntä ole omin silmin nähnyt. Kerroin vaan, mitä itse kuulin.
SOHVI. Mikäs siinä on. Totta kai se on, konsa hän oli sanonut tänään tulevansa meillä käymään.
SIPI. Vai niin! No, se on toista. Sitäpä ei Hilma meille sanonutkaan
(Katsahtaa silmäkulmien alta epäluottavasti Hilmaan.)
HILMA (hämillään). Enhän minä sitä vielä kerinnyt… Ja sanoinhan minä, että sen saamme kai kohta kuulla.