SIPI (kävelee miettiväisenä edestakaisin ja seisattuu väliin uunin eteen, ikäänkuin lämmitelläkseen).
ANTTI. Sen tauttahan sinä sitte niin pian talkoosta palasitkin.
SOHVI. Vaan kummapa se nyt on, että Siiri tällä kertaa näin sukkelaan meille ehättää, kun viime kesänä saatiin ihan loppuun uottaa. Ja eiköhän siellä vaan ole Siirille jotakin tapahtunut, kun se näin rutosti kaikki kesken heitti ja kotiin palasi.
HILMA (joka sisällisesti taistellen on Sipiä tarkastellut). Varmaan hän nyt todenperään aikoo naimisiin mennä. Mitäpä sille muuta?
SOHVI. Kuka sen tietää. Joko hyväksi tahi pahaksi se vaan lienee. —
(Nykäisee Anttia hihasta, kuiskaten). Antti, kuulehan! Tulehan vähän!
Minä tarvitsen sinua (SOHVI ja ANTTI menevät perälle.)
Kolmas kohtaus.
HILMA ja SIPI.
SIPI. Ei — pois minun sitte täytyy lähteä.
HILMA (juosten Sipin luo ja asettuen hänen ja oven väliin). Ei, ei,
Sipi! Mitä varten?!
SIPI. Mitäkö varten?! Tiedäthän itse, Ett'en olisi tiellä, tietysti.