HILMA. Mitä sinä…? Kenenkä?
SIPI. Teidän — sinun ja Siirin. Huomasinhan minä kyllä.
HILMA. Voi! Mitä sinä…?!
SIPI. Ethän tahtonut sanoa…
HILMA. Ei se ollut sen tautta, Sipi. Usko minua: ei ollut.
SIPI. Hyvä, hyvä! No, minkäs sitte?
HILMA. Päinvastoin tahdoin, että jäisit — että saisin haastaa kanssasi kahden kesken. Minä tahdon… Minun pitää…
SIPI. No, no. Vaan muutenkaan en itse tahtoisi jäädä — olla täällä, kun hän tulee. (Käkee lähtemään, ojentaen Hilmalle kätensä.)
HILMA. Mutta voithan sitte mennä pois, jos hän tulee ja jos sinä et tahdo jäädä. Vaan nyt sinun täytyy jäädä (ottaa Sipin lakin hänen kädestään ja vie sen piirongille), kun minä pyydän. Jääthän, kun minä pyydän?
SIPI. Olkoon nyt sitte, koska niin tahdot.