HILMA. Nyt sinä olit hyvä. Ja istu tähän kiikkutuoliin! (Vetää kiikkutuolin lähemmäksi uunia.) Noinikään, — niin saamme haastella ja lämmitellä hiiluksen ääressä.
SIPI (istuutuu kiikkutuoliin). No? Ja mitäs hauskaa sinulla nyt vielä on kerrottavaa?
HILMA. Paikalla. (Kohentaa valkeata.)
SIPI. Tiedettiinkös kylässä vielä muutakin, vai?
HILMA. Kyllä. (Nostaa tuolin ja istuutuu vastapäätä uunia.) Näetkös,
Sipi kulta, ne kun eivät anna minulle siellä rauhaa yhtään enää.
SIPI. No?
HILMA. Varsinkin nyt sen jälkeen, kun sait jouluksi puotikammarisi ikkunoihin ne uutimet, niin aina kyselevät minulta, että eikös niitä meidän kuuliaisia jo kohta pidetä.
SIPI. Arvasinhan. Vai sitä ne kielikellot siellä soittivat. No? Etkös vastannut?
HILMA. Olenhan minä monastikin sanonut, että laskiaisen aikaanhan sinä olet aikonut.
SIPI. Kas, mitäs niille sitte sen enempää?