SOHVI ja ANTTI (nauravat). Voi, voi, kun se lystisti haastaa.
HILMA. Ja sinä voit olla noin, Siiri?! Se kyllä koskee sinuun, vaikk'et tahdo sitä näyttää.
SIPI (joka koko ajan ihastuneena on katsellut Siiriä). Mut se oli oikein tehty. Niin minäkin olisin tehnyt.
HILMA. Vaan mitäs sinä nyt ai'ot tehdä, Siiri?
SOHVI. Mikäs hätä sitä nytkään on täällä Vallströmin rouvan luona ollessa.
SIIRI. Sepäs se on, että täti Vallström nyt on minuun suuttunut, että minä muka näin kevytmielisesti käyttäydyin. Pihalle hän ei minua suorastaan aja, mutta jos ei hän minuun kohta lepy, niin oli minun aikomukseni pyytää päästä tänne Hilman kanssa asumaan. Ja se se juuri olikin minun asiani teille.
SOHVI. Ka, mikäs siin' on!
HILMA. Hyvin mielellään.
ANTTI. Sopiihan sitä tänne.
SIIRI. Vaan ei ilmaiseksi — millään muotoa. Minulla on vähän säästöjä palkastani ja minä tahdon välttämättä maksaa olostani.