SIIRI. Niinkö, että kun muu maailma hylkää, niin on tiedossa ainakin yksi hyvä ystävä, joka sen hylätyn korjaa, niinkö, vai?
SIPI. Vaikkapa niinkin.
SIIRI. Ha-ha-ha-ha! (Veikeästi:) Hyvä! Pidetään se muistissa.
HILMA. Onhan meillä täällä Siirille kyllä tilaa.
SIIRI. Tietysti, Hilma kulta, enemmän kuin kylliksi. Enhän minä toki vielä ole niin suuruudella pilattu.
SIPI. Eiköhän nuo alituiset "hyvä"-huudot ja käsien paukutukset siellä teatterissa ole kuitenkin vähän sinne päin vaikuttaneet?
SIIRI. Jospa niitä niin runsaasti olisi minun osakseni tullut, niin ehkäpä olisivat vaikuttaneetkin. Vaan se seikka, että nyt olen täällä, osottaa kai, ett'ei niin ole laita. Ja mistäs Sipi nyt on tuon käsityksen minusta saanut?
SIPI. Onpa tuota jo ollut minulla vähän ennenkin.
SIIRI. Vai niin? Ja milloinkas se sitte on alkunsa saanut, jos saan luvan kysyä?
SIPI. Milloinkako? No, mitä sitä niin kauas taaksepäin menee, kun on myöhempiäkin esimerkkejä.