HILMA. Ahas! Kas niin! Siinä se on.
SIPI. Ei. Nyt ei Siiri suvaitse haastaa totta.
SIIRI. Ei väinkään. Muistanhan minä: se oli lukkarin Arvi.
SIPI. No? Rauhoituitkos, Hilma, nyt?
HILMA. Kyllä, kyllä (Menee hiilustaa kohentamaan.)
SIIRI (merkitsevästi Sipille.) Mutta se oli myöskin yksi syy, miksi en iltamaan tullut. — Vaan te luulitte, että se oli ylpeyttä, niinkö?
SIPI. Täytyy kai uskoa, ett'ei ollut.
SIIRI. Ei pikkuistakaan. Mutta jos niin luulette, niin olen nyt valmis tulemaan heti ensimmäiseen iltamaan.
SIPI. Terve tultua vaan. Pannaan semmoinen sitte toimeen kohtakin.
SIIRI. Ja oikein mielelläni tanssin taas noita vanhoja piiritanssia, niihin kun on niin lystit sanat. Mitenkäs ne onkaan? Tanssitaanpas vaikka paikalla. (Tarttuu Hilmaa ja Sipiä kädestä, vetää heitä pyörien perässään ja rallattaa:)