HILMA (johon tämä ilo on vaikuttanut lannistavasti, menee Sipin luo ja haastaa hänelle jotakin hiljaa).
SIIRI (huomattuaan sen, Sohville). No, pilasiko Mirri taikinan, vai?
SOHVI. Eikä mitä. Käpälänsä vaan vähän tahrasi.
SIIRI. No, se oli hyvä se. (Vilkaistuaan Hilmaan ja Sipiin.) Vaan nytpä minun, näen mä, täytyy jo lähteä. Hyvästi nyt, hyvä emäntä.
SOHVI. Jokos nyt niin kohta. Olisin kyllä mielelläni kahvin tarjonnut, vaan ei nyt sattunut sitäkään enää… kun on niin huonot ajat.
SIIRI. Vielä mitä! Hyvästi, Hilma! (Ottaa Hilmaa kädestä.)
HILMA. Elä nyt niin tee kiirettä…
SIPI. Me tässä vaan haasteltiin, että… että milloin saataisiin se iltama…
SIIRI. Se on teidän asianne. Minä kyllä tulen, vaikka milloin. Hyvästi!
(Päästää Hilman käden.)
HILMA. No. Käy nyt sitte kohta taas!