SIIRI. Kiitos, kiitos! Samoin. (Sipille.) Ja hyvästi, herra komersserooti! (Kättelee Sipiä.)
SIPI (puolikovaan Siirille). Tahtoisinpa sanoa: hyvästi, rouva komersserootinna. (Auttaa palttoon Siirin päälle ja katsoo kelloaan, Siirin pannessa palttoon nappeja kiinni.)
HILMA (huomaa sen ja luo epäilevän katseen Sipiin).
SIIRI. Kas niin! No voikaa hyvin sitte! (Nyökäyttää viimeiseksi
Sipille, veikeästi naurahtaen, ja menee.)
SOHVI. Voi, voi! On se kuitenkin oikein lysti, tuo Siiri, vaikka vähän niinkuin hupelokin.
SIPI (levottomana). Mikä hupelo se on? Iloinen ja hauska luonnoltaan vaan.
SOHVI. Onpa kyllä. Eikä näy huolet painavan vähääkään, vaikka teatteristakin erotettiin.
SIPI. Itsehän se erosi.
SOHVI. Kuka sen niin tietää.
HILMA. Miksi et sinä istu, Sipi? Näytät niin levottomalta.