SIPI (katsoen taas kelloaan). Pistää vihakseni, kun tässä ihan unehtui, että minun pitää tähän aikaan olla Loikkasen luona.
HILMA (leppeästi). Kerkiäthän sinne toisenkin kerran.
SIPI. Kerkiän?! Kun välttämättä lupasin tulla.
HILMA. Olikos se sitte niin tärkeätä?
SIPI. Johan minä sen tautta taannoinkin käkesin lähtemään, vaan kun sinä kertit jäämään, niin…
SOHVI. Eiköhän sitä Loikkasta nyt tapaa vieläkin? Ja elä nyt sitte,
Hilma, enää pidättele, jos…
HILMA. Voi, voi, enhän minä sitä tietänyt. On kai se kotona vieläkin.
SIPI. Niin, kyllä minun täytyy — väkisinkin. Elkää nyt panko pahaksi! Ja hyvästi nyt! Kyllä minä — kohta… (Hyvästelee.) Vaatteeni jäivät sinne tuvan puolelle. (Menee perälle.)
Seitsemäs kohtaus.
HILMA, SOHVI, SIPI, SIIRI, ja ANTTI, sitte LIISU ja AAKU.