ROUVA VALLSTRÖM. Kuulkaas, Martikainen! Jokohan ne hätäaputoimikunnan kaikki jauhokulit ovat saapuneet?
MARTIKAINEN. Kyllä en minä sitä väliä ihan varmaan tiedä, mutta useita kuormiahan niitä näkyy tuolla maantiellä seisovan.
ROUVA VALLSTRÖM. Minä vaan arvelin, että ehkä niistä on joku kauppamiehen oma.
MARTIKAINEN. Ei, kyllä ne taitaa olla kaikki sinne rouvan luo meneviä.
Rouvahan se, kuulen ma, on määrätty niitä jakelemaan hätääkärsiville.
ROUVA VALLSTRÖM. Niinhän minä olen — kauppiaan kanssa yhdessä.
SIPI (palaa). Suokaa anteeksi!
ROUVA VALLSTRÖM. Ei mitään.
SIPI (Martikaiselle). Laitahan joku käymään Loikkasella ja pyytämään, että hän olisi hyvä ja tulisi vähän minun luokseni. Minä en kerkiä millään mokomin mennä sinne.
MARTIKAINEN. Kyllä. Hyvä on (Menee.)
SIPI (istuutuu). Niin, tuota, minä olin tässä aikeessa vähän ajan päästä tulla itse rouva Vallströmin luo.