HETA. Voi, voi, kun ei sitä poikaa jo ala kuulua!
VILLE, Kauanpa se todellakin viipyy.
HETA. Kun ei olisi vaan Rusko pillastunut ja kaatanut miehen kärryineen päivineen raviin.
VILLE. Ruskoko? Mikäs kumma sen nyt olisi niin entisestään vauhkoksi muuttanut.
HETA. Oikeinpa sydäntäni kuitenkin ahdistaa, että eikö lie jotain tapahtunut.
VILLE. Mitäpä muuta, kuin että miestä on ruvennut ajaessa painostamaan, ja hän on hervahtanut kärryyn makaamaan.
HETA. Ole joutavia, Ville… Et sinä tunne Asariasta oikein. Kun ei vaan olisi vastoinkäymiset lyöneet hänen mielensä synkäksi ja saattaneet häntä, Jumala ties, mihin tekoon.
VILLE. Jokos emäntä sitte sen päätöksen edeltäpäin tietää, vai?
HETA. Johan se kanttori siitä oli menneellä viikolla haastanut, ettei taida rovasti vielä nytkään esille laskea.
VILLE. Vai oli se kanttori niin sanonut?