ASARIAS. Vaikea on potkia tutkainta vastaan.
HETA. Vaikea taikka ei, kultaseni, mutta kyllä sen nyt talokin vaatii. Isä kun toissa vuonna kuoli, niin jäi hoito minun käsiini. Mutta minä olen heikko ja muutenkin siihen kykenemätön. Ja nyt on huonot ajat. Tilamme on pieni. Liikoja palvelijoita ei varat salli pitää, (vilkaisee tupaan päin.) Kaisa olisi saatava pois. Palkkaa, näetsen, semmoista meidän ei kannata maksaa. Ja sinähän olet jo miehen i'ässä. Taloa myöskin kykenet jo hoitamaan. Isäntä, näet, se aina kuitenkin on oleva miehinen mies. Ei siihen akkaväki kelpaa. Ja kun isännäksi kerran rupeat, niin on nuori emäntäkin taloon tuotava. Eukko sinun pitää ottaa. Ja hätäkös on ottaessa, kun sekin jo on hankittu valmiiksi.
ASARIAS (kynsien korvallistaan ja kauan tuumailtuaan). Ottaa kai se pitää.
HETA. Vai eikö tee mielesi?
ASARIAS. Kah! Kenenpä sitä ei tekisi… Ja naida kai sitä kerran pitää.
HETA. Sitähän se Sanassakin meinaa, kun sanoo, että "kasvakaa ja lisääntykää ja täyttäkää maa."
ASARIAS. Eiköpähän se sitä justiinsa meinaa.
HETA. Mitäs muuta. — No, eihän siinä sitte mitä ole… — Vai eikö se
Anni sinulle niinkuin passaa?
ASARIAS. Kah, mikäs siinä on. Passaa kai se. Eiköpä tuo lie tyttö, kuin kaikki muutkin.
HETA. Oikeinpa hyvä tyttö onkin.