ASARIAS. Näinköhän tuo…?
HETA. Luota minuun! — Sinun pitää nyt vaan itsesi, tuota, niinkuin vähän käydä sitä tunnustelemassa.
ASARIAS. Ettäkö…?
HETA. Niin, useammin talossa käydä, olla hiukan puheliaampi ja ystävällinen, eikä ujostella. Eihän se muuten tiedä, että sinä häntä vaimoksesi tahdot.
ASARIAS. Sitähän se on vähän, että…
HETA. Rohkea, näetsen, rokan syöpi. Rohkea se on, esimerkiksi, tuo Ville. Ja sen tautta se onkin niin eteensä ottava. Koeta sinäkin samalla lailla.
ASARIAS. Kyllähän minä kahden kesken ollessa kyllä… Ei se silloin ujous vaivaa.
HETA. Niin, no. Silloin koetakin parastasi!
ASARIAS. Ka, tiedänhän minä tuon sanomattakin.
HETA. No, kun tiedät, niin laita sitte, että kuulutuksen ottoon pääset.
Silloinhan se on asia valmis.