VILLE. No, saattaahan tuota, jos se on niinkuin mieliksi nuorelle isännälle.
ASARIAS. Mitä sinä nyt olet minua yhä ruvennut isännäksi ylistelemään,
Ville, ihan ennen aikojaan?
VILLE. Ka, sehän te tässä olette talon miehisenä perillisenä. Ja ettepäköhän jo kohta rupea sitä nimeä todenkin teolla kantamaan?
ASARIAS. Äitihän se tässä… Ja vielä kai siihen aikaa on.
VILLE. Johan sitä nyt jo syksystä pitäisi…
ASARIAS. Eipä tuota vielä tiedä.
VILLE. Vai on jo sitte kuitenkin vähä niinkuin meininki?
ASARIAS. Mitä niistä meiningeistä. Meiningit on vaan meininkejä.
Useimmin ne jo nukkuvat nahkoihinsa.
VILLE. Vaan välistä tosikin tulee.
ASARIAS. Saattaahan se sekin joskus tapahtua.