VILLE. Jos se nyt sattuisi teillekin tapahtumaan, niin olisi se hyvä renkimiehen vähä niinkuin edeltäpäin tietää, miten tässä meikäläisen tulevana köyrinä käypi.
ASARIAS. Jokos sinä sitte aikoisit tehdä niinkuin lähtöä meiltä, vai?
VILLE. Enhän minä mitä aijo.
ASARIAS. Eipä tiedä. Sinullapa kuuluukin jo olevan useita satoja markkoja kirstun pohjalle pantuina.
VILLE. Kukas niitä on räknäämässä käynyt?
ASARIAS. En suinkaan minä… Mutta niinpä nuo vaan hokevat.
VILLE. Hokevat mitä hokevat. Vähäkös niillä ihmisillä on hampaan kolossa.
ASARIAS. No, kah! Enhän minä tuota häjyydellä sanonut.
VILLE. Eipä ei. Enkä minä sitä miksikään panekaan. Ja muutenhan minä tuota asiaa vaan kysyinkin.
ASARIAS. Äitihän se osanee siihen paraiten vastata. Kysyisit häneltä.