VILLE (laulaa:)
"Hulivili hurjan luonnon kanssa on niin hauska elää,
Kun ei tartte kauan surra yhden tytön perään."
KAISA. Tulehan tänne, niin kaadan vasta lypsettyä maitoa kulkkuusi; ehkä taukoat.
VILLE. Säästä se juottovasikallesi vaan, Kaisa, — talon piimäparralle.
KAISA. Oletko hiljemmin, — tupaan kuulevat! (Kaataa maidon aidan vieressä, pihan puolella, seisovaan korvoon). — Eikös se vielä ole tullut kotiin?
VILLE. Asarias? — Eipä ole näkynyt.
KAISA. Saas nähdä, tokko tuo vieläkään rippikoulusta pääsee?
VILLE. Pää-see. Varmaan.
KAISA. Jopas sen olisi aikakin, kun jo kaksi kesää on rippikoulua käynyt.
VILLE. Sitähän minä, että laiskain kouluun se nyt pääsee kolmanneksi kesäksi, vaan ei ripille.