KAISA. Jo se nyt olisi jotain. Mutta ankarahan se on se nykyinen rovasti. Kapsäkkikö se on, vai mikä, nimeltään?
VILLE. Sakspekki se on.
KAISA. Sakspekki tahi Kapsäkki — yhdentekevä. — On se kumma: tavaileehan se Asarias sisältä kuitenkin jo jotakuinkin.
VILLE. Mutta ulkoluvussa se takertuu kuin kärpänen tervaan.
KAISA. No, on se kumma. Ja miss on jo ihan parhaassa naima-i'ässä.
VILLE. Sehän se pahinta on, että sillä naimaan on vielä enemmän halua, kuin ikää. Mutta senpä Kaisa taitaa tietää paremmin kuin minä, vai?
KAISA. Ole jo taas kujeilematta.
(Nousee aidan yli pihaan.)
VILLE (laulaa:)
"Näivettyy se nauriskin, kuivettuu se kukka.
Niin se käypi sinullekin, muista, tyttö rukka."