Mutta, mutta, Kaisa kulta, jos nyt Asarias naimaan rupee, niin taitaa sinun emännäksi joutumisestasi tähän taloon tulla nietua.
KAISA. Enpähän minä siksi ole koskaan ollut pyrkimässäkään. Mutta mitenpähän silloin käynee sinunkaan talosille rupeamisestasi Mansikan Annin kanssa, hä?
VILLE. Mistäs se katku nokkaasi on noussut?
KAISA. Sepäs koira älähtää, johon kalikka koskee.
VILLE. Elä luule luuta lihaks', pässin päätä paistikkaaks'!
KAISA. Mistäkähän sinä sitte luulet Mansikan Kustaavan ja meidän emännän tuolla tuvassa, kahvipannun ääressä, tarinoivan, joll'ei Annin ja Asariaksen naimisesta?
VILLE. Perästä kuuluu, sanoi torventekijä.
KAISA. Perästä, perästä, kun ei vaan tulisi aika töräys. —
(Heta ja Kustaava tulevat tuvasta.)
KAISA. Tuossapa nuo emännät ovatkin.