ASARIAS. Vahingossahan minä sen vaan tulin maininneeksi.
VILLE. Joutavahan se on enää sanojaan peruuttaa. Tiesinhän minä tuon sanomattakin.
ASARIAS. No, jos tiedät, niin pidä leipälaukkusi kiinni, Ville! Elä virka yhtään mitään kellekään. Äidille varsinkaan.
VILLE. Jukoliste! Eihän minua toki ole hölmöksi luotu, (syrjään:)
Pistettiinpä se poikaparka pussiin lopulta sittenkin.
ASARIAS. Sitä, näetsen, ei vielä tiedä, mitenkä se päättyy.
VILLE. Eikös se sitte jo ole siltä puolen selvillä, se asia?
ASARIAS. Onhan se jo melkein. Eikähän ne vanhemmat taida mitä vastustella, vaan…
VILLE. M-h-h! Vaan tyttökö se ei vielä…?
ASARIAS. Sitähän sitä pitäisi ensin käydä niinkuin tunnustelemassa.
VILLE. Jopa! Sehän se kuuluu asiaan.