(Pyyhkii kyyneleitään.)
VILLE. Vaimo on miehen kunnia, sanoo Paavali, ja se olisi melkein liiankin suuri kunnia tälle Pölläsen Asariakselle, jos te hänet ottaisitte.
ASARIAS. Joo — hm! — joo.
VILLE. Sen tautta minä kysyn teiltä, Anni Tahvanantytär Mansikka, tahdotteko te ottaa minut…
ASARIAS (nykii Villeä hihasta). Mi … mi … minut. Minähän sitä … sinähän mitä … sitähän minä … mitähän sinä…
VILLE. Niin, tuota, … tokko tahdotte ottaa tämän Asarias Eefraiminpojan Pölläsen aviomieheksenne ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisessä.
(Kotvan äänettömyys.)
ANNI (kääntyy yht'äkkiä Asariakseen päin). Tahdon, (itsekseen, itku kulkussa:) Otan sitte kiusallanikin.
VILLE (hämmästyy; syrjään). Kuinkas tämä nyt näin?…
ASARIAS (juoksee Annin luo ja ottaa hänen kätensä käsiinsä). No, tämäpä vasta oli…