VILLE. Sillä kauan on hän myöskin jo mielessänsä kokea saanut, ett'ei ihmisen ole yksinänsä hyvä olla.
ASARIAS (kumartaa ja huo'ahtaa). Joo, joo.
VILLE. Ja sen tähden, koska vaimo hänelle apulaiseksi luotiin yhdestä luusta, joka hänen kyljestänsä otettu oli, ja he niinmuodoin yhteen sovitettiin, että ne kaksi pitää oleman yksi liha, niin hän on pyytänyt minun olemaan puhemiehenä tässä juhlallisessa tilaisuudessa.
ASARIAS. Joo. Minä … minä kun en osaa itse puhua.
ANNI (itsekseen). Se näkyy tosiaankin, Ville, minusta pilkkaa tekevän.
Maltahan sitte!
VILLE. Sillä hän ei ole epäillyt, että niinkuin Jumala antoi Aatamille Eevan vaimoksi, niin hän myös jokaiselle miehelle antaa vaimonsa ja jokaiselle vaimolle miehensä.
ASARIAS. No, kah! Vissistikin.
VILLE. Senkaltaisen puolison on hän nyt löytänyt, ei jonkun haureuden jälkeen eikä jonkun toisen ihmisen mielen jälkeen, teissä, Anni Tahvanantytär Mansikka.
ASARIAS (kumartaa). Joo, joo, joo.
ANNI (itsekseen). Minäpä puran kiusallakin Villen kanssa, koska se tuolla lailla…