ASARIAS. Kiitoksia vaan! — — Toisen kerran. — Hyvästi!
(Lähtee aika hamppua juoksemaan.)
ASARIAKSEN ÄÄNI (näyttämön takaa). Ville! Elä jätä! Elä jätä!
Kymmenes kohtaus.
ANNI ja KUSTAAVA.
KUSTAAVA. Mitäs kummaa tämä nyt oli, kun niiltä niin yht'äkkiä lähtö tuli. Etkös sinä sitte, Anni, heitä pyytänyt jäämään, vai?
ANNI. Taisinhan minä.
KUSTAAVA. Taisit? Etkös sinä nyt sitäkään tiedä? No, olet sinä nyt aika möhlö, kun et sen paremmin osannut vieraitasi pidättää. Ja sanoinhan minä, että lähden illallista valmistamaan. Vai etkö sano sitäkään kuulleesi, hä?
ANNI. Kuulinhan minä sen. Vaan eihän heitä väkisinkään voinut…
KUSTAAVA. Ei voinut. Mokomakin epäkohtelias! Et osaa ihmisiksikään olla. Miltä tämä nyt näyttää, kun kestitsemättä vieraat läksivät? Ja minä siellä teevedenkin nyt suotta laitoin. — Tule syömään sitte!