VILLE. Sen minä jo tiedän. Ja sen tauttahan minä tänne Asariaksen mukana pyrinkin — puhemiehenä, muka.
ANNI. Onpas sinua koko velikulta!
VILLE. Näetsen, siitä, että minä olen sinulle jo salaa kihlat antanut, ei näy kellään vielä vihiä olevan. Kaisa vaan on muka vähä sinnepäin tietävinään.
ANNI. Mutta nyt siitä pitää haastaa isän ja äidin kanssa, muuten se tuo emintimä pitää semmoista peliä minun kanssani, ett'ei mihin panna.
VILLE. Onkos se sitte taaskin?…
ANNI. Sehän se, vähää ennen kuin taannoin täällä kävitte Asariaksen kanssa, teki isälle ja minulle semmoisen mylläkän, että oikein oli sydän pakahtua.
VILLE. Sitä räähkää! Se on sen meidän akan kanssa yksissä tuumissa, kyllä minä sen tiedän.
ANNI. Sinnehän se Pölläseen minut tahtoo, sekä hyvällä että pahalla.
VILLE. No, siitä kiusankappaleesta on sitte erilleen päästävä — ja kohta. Vielä tällä viikolla on asiamme isällesi ilmoitettava.
ANNI (tarttuu Villen molempiin käsiin). Rakas Ville!