VILLE (tullen esille). Sinäkö se olet, Anni?
ANNI. Ville! — Mistä sinä tulet? Miten sinä olet täällä?
VILLE. Jätin Asariaksen tielle odottamaan. Puukkoni muka olin kadottanut, jota piti lähteä etsimään. Minun täytyi kaikella mokomin vielä tänään saada tavata sinua, Anni.
ANNI. Jumalan kiitos, että tulit. Selitähän sitte, mitä tämä kaikki merkitsee? Minä olen ihan päästä pyörällä.
VILLE. Herran terttu! Luulitko sinä tosiaankin, että minä… No, jukoliste!
ANNI. Mitäs minä…? Enhän minä tietänyt … kun sinä sillä lailla… Luulin, että pilkkasit minua tahi hylätä tahdoit… En minä tiedä itsekään…
VILLE. Entäs sinä sitte? Ihanko sinä tosissasi jo olit valmis ottamaan tuon pölkkypään, vai?
ANNI. Ihanhan minä … siinä silmänräpäyksessä…
VILLE. Vähälläpä sinä… Olipa se täpärällä, että siitä olisi tullut soma juttu todellakin.
ANNI. Kuulehan! Mutta nyt se on sillä lailla, että minut tahdotaan väkisin työntää tuolle Asariakselle.