ANNI ja VILLE (kurkistavat kaivon takaa).
ANNI. Jokohan se meni pois?
VILLE. Jo taisi mennä, kosk'ei näy.
(Kustaava tulee tuvasta.)
ANNI. Äiti!
(Kyykistyvät taas piiloon.)
Viidestoista kohtaus.
KUSTAAVA (yksin). Ihan kuului, kuin olisi joku täällä yksin liikkunut ja haastanut. Annikohan se vielä ei ole makuulla, vai? (Menee aitan ovelle.) Kah! Ovenhan se on auki jättänyt, vaan eihän nyt niin kovin vari ole. — Anni, hoi! (Asarias vastaa aitasta kuorsauksella.) Siellähän se makaa niin että oikein kuorsaa. Kun ei vaan aamuyöstä vilustuisi. Parasta on, että panen oven kiinni. (Panee oven kiinni. Perältä kuuluu huuhkaimen huutoa: "hu-huu! hu-huu!") Hyi, kun tuolla pöllöllä on kamala ääni.
(Rientää tupaan.)
Kuudestoista kohtaus.