MUUT (huutavat yhdestä suusta). Ville!
VILLE. Niin, tuota, minä pyytäisin myöskin saada silloin tulla mukana pappilaan — ollakseni vieraana miehenä tässä asiassa.
KUSTAAVA. No, siinä se on… Sittehän kaikki selvillä onkin.
(Kuiskailee Asariaksen kanssa.)
VILLE (Tahvolle puolikovaan). Sitä ennen minun pitää tulla kuitenkin isännälle vähän haastelemaan tyttärenne puolesta.
ANNI (Tahvolle). Isä! Ville tietää totuuden.
TAHVO. Hyvä, kultaseni, tiesinhän minä sen.
VILLE (Asariakselle). No, isäntä! Vieläkö minun teitä pitää odottaa vai yöksikö te…? Olisi jo työhön kerittävä, kun aurinkokin nousee.
(Aurinko nousee.)
ASARIAS. Ei, ka. Lähdenhän minä.