(Äänettömyys, jonka aikana rovasti ja ruustinna
juoda särppivät kahviansa.)
RUUSTINNA (menee, juotuaan kahvinsa, kättelemään). Mitäs emännälle kuuluu?
HETA. Kiitoksia vaan kysymästä. Eipä mitään erinäistä. Mitä vaan itsellenne?
RUUSTINNA. Kiitoksia. Terveinähän sitä, Jumalan kiitos, ollaan.
HETA. No, Jumalan kiitos.
ROVASTI (joka myös on lopettanut kahvin juontinsa, menee ja kättelee Hetaa). Mitäs nyt emäntä…? Asiaako on vai muutenko vaan on lähdetty kirkolla käymään näin keskellä viikkoa?
HETA. Onhan sitä asiaakin… Vaan olisihan sitä tässä vähän niinkuin tuomisiakin sieltä sydänmaalta.
(Aukaisee nyyttinsä ja antaa ruustinnalle tuomiset:
voipytyn ja piirakkaita.)
RUUSTINNA. Voi, voi! Mitä se emäntä nyt…?! Kiitoksia nyt hyvin paljon!
HETA. Kiitoksia vaan kiittämästä! Eikä se kestä kiittää.