RUUSTINNA. Ja vielä näin paljoa se emäntä läksi pitkää matkaa kulettamaan.
HETA. Nii-ii-iin, eihän tuo nyt mitä paljoa ole. Elkää panko pahaksi!… Vähän vaan munavoita ja piirakkaita.
RUUSTINNA. Voi, voi! Sehän se hyvää vasta onkin.
ROVASTI (taputtaen ruustinnaa olkapäälle; puolikovaan): Enkös minä sanonut, mamma, "katso taivaan lintuja ja kedon kukkasia!"…
RUUSTINNA. Emäntä on nyt niin hyvä ja tulee sitte, kun on asiansa toimittanut, sinne toiselle puolelle. Siellä onkin parahiksi pannu kuumana hellalla.
HETA (niiaten). Suur' kiitosta, paljon kiitoksia, arvoisa herra pruustinna!
RUUSTINNA. Niin, tulkaa, tulkaa sitte!
(Menee vasemmalle tuomisineen.)
Neljäs kohtaus.
ROVASTI ja HETA.