ROVASTI (silmäilee Hetaa pitkään). Torasalostahan se emäntä taitaa olla?
(Etsii kirkonkirjan.)
HETA. No niin. Sieltä justiinsa. Näkyypä se herra provasti tuntevan kaikki vähäpätöisetkin.
ROVASTI. Siellähän niitä Pölläsiä on.
HETA. Paljonhan niitä siellä on.
ROVASTI. Mitäs sillä emännällä nyt sitte olisi sanottavaa?
HETA (astuu aivan lähelle rovastia, taputtaa häntä olkapäälle ja kuiskaa). Kyllä se nyt olisi, rovasti kulta, niinkuin kirjaan pantava se poika.
ROVASTI. Jassoo. Vai kuulutuksiin poikanne?
HETA. Kyllä se sitä nyt olisi niinkuin meininki, hyvä kulta rovasti.
ROVASTI. Mikäs se talon numero on?