HETA. Sekö umero? — — Mikäs se nyt taas onkaan? — — Vaan onhan se siellä kirjassa. Katsokaahan sieltä!
ROVASTI. Sehän se minun justiin pitää tietää löytääkseni teidän nimenne.
HETA. No, kah! Tietäähän sen etsimättäkin: Hetahan se on minun nimeni.
ROVASTI. Vähäkös niitä Hetoja saattaa olla, niinkuin Pölläsiäkin.
(Selailee kirjaa.)
HETA (naurahtaa). No, ka, ei. Siitä saapi olla ihan huoleti, herra provasti, ett'ei ole kuin yksi Heta Pöllänen, (itseksensä.) Mikäs se nyt olikaan?! Kun en minä muista. (Rovastille.) Kolmetoistahan se taitaa… Katsokaahan sen alta!
ROVASTI. Tässä se on. Kaksikymmentäyksihän se on.
HETA. Sekös se…?!
ROVASTI. Hedda Aabrahamintytär Pöllänen — leski.
HETA (niiaa). Just' se sama.