ROVASTI. Poika — Asarias. Isän nimi oli Eefraim.
HETA. Ihan justiin.
ROVASTI. Missäs se poikanne…? Eikös se mukana olekaan?
HETA. Ka, völjyssähän se on. Vaan minä tulin ensin vähän niinkuin haastattelemaan.
ROVASTI (katsoo kirkonkirjaan). No, mutta … eihän se vielä ole… Ja ihan perin huonolukuinen. — — Jassoo! Nyt minä muistan. Se on yksi niitä laiskankoululaisia.
HETA (rupeaa itkemään). Niinhän se on, niinhän se on, rakas, kulta provasti, mutta eihän sille mitä mahda…
ROVASTI. No, mutta … enhän minäkään sille sitte mitä mahda.
HETA (itkeä nyyhkyttää yhä kovemmin).
ROVASTI. Mitä te nyt itkette? Eihän se itkusta mitä parane.
HETA (rukoillen). Vaan tehkää nyt kuitenkin niin hyvin, oma, kulta provasti! Tehkää niin hyvin!