HETA. Sss!… Elä mainitse. Sillä on tuolla Villellä aina niin korvat horkallaan.
KUSTAAVA. Sss!… Ka vainkin.
HETA. Eiköpä vain olisi mieliin. Niin reima ja rehti tyttö. Kunhan vaan se itse…
KUSTAAVA. Näinköpään tuota ei ihmisvoimalla pojan kanssa yhteen mertaan saataisi. Ja jos ei sillä, niin eiköpähän tepsi taika.
HETA. Ka, luulisihan toki tuon. Mitä vaan se isä…? Se minua vähän kiusoittaa.
KUSTAAVA. No, sen ei auta muu kuin suostua.
HETA. Jospa se vaan?…
KUSTAAVA. Kun kerran semmoinen syy ilmoitakse, niin ei se silloin malta omaltatunnoltaan…
HETA. Semmoinenhan se on mies kyllä…
KUSTAAVA. Niin on. Ja sen tautta se on siihen kujaan asia ajettavakin.