VILLE. Tämä on se Mansikan tytär Anni.
ROVASTI (silmäilee Annia ja nyökyttelee säälivästi päätään). Jassoo!
Vai se se nyt on, vai se se nyt on?
ANNI (niiaa syvään, luoden silmänsä maahan).
ROVASTI (nostaa leuasta Annin päätä ylöspäin). Voi, lapsiraukkaani! Voi, lapsiraukkaani! (Villelle:) No, mitä teillä nyt sitte olisi haastamista, ystäväni?
VILLE. Minä en tiedä, mitä kaikkia tässä rovastille jo ennen on haasteltu, mutta kyllä sen asian laita nyt on sillä lailla, että tämä Anni ainakin on syytön mihinkään rikokseen tuon Asariaksen kanssa.
(Asarias seisoo suu auki. Kuiskeen sihinää Hetan ja Kustaavan kesken.)
ANNI. Syytön, ihan syytön, arvoisa herra rovasti.
ROVASTI. Mitäs tämä nyt sitte merkitsee?
VILLE. Eipä muuta, kuin että kaikki vaan on noiden ak … noiden naisten juonia.
KUSTAAVA. Se nyt ei ole totta.